talviunelmien kesken

Vaikka mitä kivaa!
Perjantaina rimputti postimies ovikelloa. Satuin olemaan sopivasti kotona vastaanottaakseni pehmeän paketin. Eikö pehmeät paketit olekin nykyään parhaita, vaikka lapsena ne ennakoi pettymyksiä? Tämä ei todellakaan ennakoinut pettymystä, vaan kuoresta paljastui mm. maailman pehmeintä TeeTeen silkki-merinovillalankaa. Väri oli täydellinen: sellainen tukahdutettu turkoosi tai merensininen, harmahtava sininen. Tiedän jo mitä haluan siitä tehdä: pienelle Alvarille olen neulonut Aviatrix-pipon merinovillasta, ja malli ihastutti minua siinä määrin, että ajattelin tehdä sellaisen itsellenikin.
Lisäksi paketissa oli kaunista sinisen sävyillä värjättyä Kunstgarn-lankaa. Luulen ryhtyväni sen kanssa sukkaneuloksille :) Tai kenties siitä riittäisi pitsimäiseen huiviinkin? No, kumpiakaan ei ole koskaan liikaa :D
Paketissa oli myös herkullista appelsiinisuklaata ja kätevä kestokauppakassi, jonka voi taitella pieneen säilytyspussiin. Kassi on ihan mahtava, sillä vaikka peruskangaskassit on myös hyviä, niin mun ei tule taiteltua niitä käsilaukun täytteeksi. Tämä menee kuitenkin okeasti pieneen tilaan :) Kuvaushetkellä appelsiinisuklaasta oli jäljellä enää kuvassa näkyvä rasia..


(kuva on melko surkea, mutta pitkäaikainen kameraongelmani ratkesi lopulta huonomman kameran löytäessä tiensä kotiini. Parempi kamera sisältää kuvia viime paketista, mutta en ole saanut kameraa kylään siirtojohdon kera, joten edellinen postaus jää edelleen odottamaan visualisointia)

Mutta ihan parasta on se, että kumpikin näistä langoista on minulle uusia tuttavuuksia! Itse asiassa kaikki snyyni antamat langat ovat olleet minulle ihan uusia tuttavuuksia. Minua vain harmittaa, että en ole ehtinyt syksyn aikana neulomaan yhtikäs mitään muuta kuin mainitun Aviatrix-pipon ja siihen sopivat tumput ja sukan. Syy lienee koulukiireissä.

Olen tässä viimeisen kolmen viikon aikana tutustunut koneneulomiseen. Ensireaktioni oli täysin torjuva, mutta alan pikku hiljaa hyväksyä neulomiskoneiden olemassaolon. En kyllä edelleenkään täysin ymmärrä, miksi asia, joka on niin MUKAVA tehdä käsin, pitäisi tehdä koneella. Mutta olen toisaalta tutustumassa neulostyyppeihin, joiden olemassaolosta en ollut tiennyt mitään ennen neulekurssia. Kenties kerto- ja jättösilmukoita voi helposti tehdä käsinkin, mutta en vain ole vielä törmännyt sellaiseen malliin, jossa niitä tarvittaisiin.
Olen kurssilla suunnitellut yhden palmikkoa hyödyntävän mallineuleen, joka miellyttää itseäni erityisesti. Yritän jossain välissä ryhtyä pähkäilemään miten sen toteuttaisi käsinneuloen. Suunnitelmissa on siitä pitkät yli polven sukat tai sukkahousut siitä mallineuleesta.

Paras juttu just nyt koulussa on yhdellä kurssilla visuaalisesti toteutettavat henkilökuvat. Lähteenämme käytämme erilaisia henkilökuvatekstipätkiä, jotka pyrimme jollain tapaa esittämään visuaalisesti. Olen tosi fiiliksissä tehtävästä! Olen tässä viimeisen kuukauden sisällä löytänyt India Ink -musteen, jonka jälki paperilla on parhaimmillaan niin helppoa ja ilmaisuvoimaista!


ps. suuri kiitos salainen neuleystäväni! Onnistut aina :)

siis voi EI!! :D

tää on nyt ihan väliaikainen postaus, mut haluan vaan heti kiittää sinua, SNYyni, ihanasta paketista!! Nostelin paketista asioita, jotka yksi toisensa perään saivat minut huokailemaan 'siis voi EI', silleen hyvällä tavalla :D Aivan Uskomattoman hienoja lankoja olit löytänyt, todella todella kauniita lankoja! Niin kauniita, etten tiedä voinko niitä ikinä vyyhdistä avatakaan.. Iso Kiitos ja halaus, salainen neuleystäväni! Päivitän varsinaisen kuvallisen postauksen tähän myöhemmin, pitää saada edustava kuva otettua :) :)
:) :)
:)


:)

nice shot

Fish are friends, originally uploaded by scott masterton.

While trying to find some pictures for a school project, I bumped into this. I also noticed I can easily blog straight from flickr, so sharing cool shots is now really simple.
I love the harmony and peace represented in the photo, even though it's shot in a situation full of motion and consequence.

Headbands and hair accessories - or How To arrange a crafty moment at a party

So I was invited to a birthday party of an old neighbor of mine. I was also asked to think about arranging some sort of activity or a performance or something at the party. Since I've never been much of a performer, I decided to turn to the things I make in my everyday life. I decided to throw together a crafty corner, where people could come and make something festive for themselves with my help (if they needed).
I ended up gathering mostly sparkling, glittering, cute and romantic stuff, so it was pretty apparent that my craft activity wouldn't be such a big hit among the men. Of course it would have been fun if men wanted to make something of the material I brought with me, but in the end none came. Actually, to my surprise, grown-up women didn't attend either. So it became a crafty party for the little girls - and me :) I still think that this would be a good concept for exclusively grown-up parties too. It's fun and light-hearted activity, not too serious. This is something that anyone can do. Even those, who have never done any crafts. All you've got to do is choose the materials you want to use and the way you want to use them. After that it's just a matter of cutting and glueing, and perhaps a bit of sewing if you get carried away :)

Here's what you need:
- Visit all the second hand shops in the area and pick up all sorts of fun looking knick knacks. For example artificial flowers (mostly candle decorations), old pearls of many colors, small toys and decorations, veil, ribbons and lace, diamonds, headbands and plastic jewelry.
- Scissors, cutting pliers, a hot glue gun, a needle and some yarn.
- an open attitude and some enthusiastic crafters
- If you have many young designers working with you, it's better that you do the hot glue gunning. Because it's hot. Really hot.


Here are most of the stuff I used. Some beads, pearls and loads of artificial flowers!



Here are most of the accessories that worked as a basis for the ornaments



This one is one of Aino's designs. Aino was very productive and the most enthusiastic of the crafters. She also was the one that didn't make everything for herself, so most of my pictures are of her designs. This headband has yellow "stone" parts from a bracelet, some golden ribbon and of course a red diamond :)



This one was also Aino's. It's a hair accessory that simply has a piece of a pearl necklace, some flowers and seashells glued on.



This is also Aino's. The basis is a part of a plastic tiara (that you can see in the second picture) glued to silver pearls. Then some sporadic pearls glued on the tiara and a yellow stone. And of course flowers. You can never use too much of them ;)



This headband is one of Neea's designs. Now Neea was a very interesting young designer. Unlike most of the other girls, Neea wasn't very interested in beauty. Unlike Aino, Neea wasn't a hyper-productive want-to-make-for-the-fun-of-it designer. Neea was a target designer, she designed for certain people, like for me and my sister. This headband was designed for my sister. I must say that this is very funky, but I think the meaning was to look as stupid as possible. The purple beads are supposed to limit the user's eye-sight. There was also some overhangs on the sides that were supposed to look like something growing out of the user's ears, but I ripped them off afterwards. Bad me. Poor sister. Well, I guess the world needs designers for very different purposes :)



This one I made for myself. As a memory or for the times when I want to feel like a princess. Sparkling gold and flowers!



This one is Aino's first design. It's the headband that she made for herself. It has an old brooch of mine.

In the end I noticed that crafting is really so much fun when you're doing it with other people! And it's so relaxing to have a table full of silly materials that you can just take, cut and glue in any way you want. Crafts are a way of life, but too often I forget to take my crafting out of my home.

Lahja

Posti oli jättänyt ilmoituksen "paksusta kirjeestä" viime viikolla. Jotenkin koin olevani hirmuisen kiireinen koulun ja kotiseutumatkailun vuoksi, ja kirjeen nouto jäi odottamaan tälle viikolle. Tiesin myös keneltä kirje oli, ja että sen sisältö tulisi olemaan jotain mahtavaa, joten jätin sen noutamisen ihan suosiolla päivään, jolloin minulla olisi sen ansaitsema aika availla ja tutkia sisältöä. Enkä pettynyt.
Kirje oli tosiaan paksu ja sen oli lähettänyt salainen (neule)ystäväni. Se sisälsi kaksi vyyhtiä Cornelia Hamiltonin käsinvärjättyä Heaven's Hand -villalankaa, toinen valkoisena ja toinen ihanan sävykkäänä keväänvihreänä. Lanka on mulle uusi tuttavuus, ihan nimeltäänkin, joten nyt innolla ryhdyn suunnittelemaan uusia neuleprojekteja (on ollut muuten ihan liian paitsiossa tuo neulonta viime aikoina) ja mielenkiinnolla kokeilemaan miltä lanka tuntuu. Ihanan värisiä <3
Lisäksi snyni oli laittanut mukaan kynttilöitä ja reilun kaupan tummaa suklaata, jotka kuin vaativat minua noutamaan hieman punaviiniä syysiltojen palanpainikkeeksi :) Tällaiseen iltaherkkutuokioon sopii myös kukkakuosiset servetit (kätevää, kun kuitenkin läikytän viiniä). Tässä vaiheessa luulin jo tyhjentäneeni paketin, mutta miekkonen kaivoi sieltä vielä viimeisen yllätyksen: mittanauhan! Hyvin on kyllä salainen ystäväni lukenut ajatuksiani, sillä olen tässä hajanaisesti pohdiskellut uuden ostamista. Mittanauhat menee aina hukkaan, sitä paitsi niitä tarvii koulussakin.
Kiitos, salainen ystäväni, ihanista lahjoista! Osuivat nappiinsa :)

SNY-stressi

Tänään tuli tieto omasta sn-ystävästä (postaus aiheesta vähän alempana). Syksystä tulee kyllä hauska tämänkin projektin parissa, mutta nyt iski ekaa kertaa sellainen stressinpoikanen omasta suoriutumisesta (mikä on ihan tyhmää ja turhaa, koska omaksi iloksihan näitä juttuja tehdään, mutta joo mä nyt vaan olen tämmönen).
Luin yhdeltä istumalta salaisen neuleystäväni blogin lopusta alkuun ja vaikuttaa, että ystäväni on erittäin tyylitietoinen ja monitaituruinen ihminen. Tuo tuottaa siis minulle mielekkään haasteen yllättää hänet positiivisesti, mutta toisaalta.. entä jos hän ei tykkääkään ollenkaan? Haluaisin lähettää vain ylimaallisen nappiinsa osuneita lahjoja, enkä mitään, mikä tuntuisi tylsältä ja mitäänsanomattomalta. Toisaalta jälkimmäiseen ajautuu melko varmasti vähintään kerran, sillä tuntemattomallehan tässä lopulta lähetellään juttuja, joista itse tykätään.
Ja itse ainakin taisin laittaa vähän turhankin ohjailevia juttuja mun ilmoittautumislomakkeeseen. Eli omalle salaiselle neuleystävälleni haluaisin viimeistään tällä postauksella (mikäli hän tulee lueskelemaan) antaa täyden toimintavapauden! Toivon, että hänen minulle lähettämänsä jutut ovat ennen kaikkea asioita, joista hän itse pitää :) Sillä tavoinhan saan myös tietää hänestä kaikenlaista

Looking ahead

Recently I've seen some insanely great knitwork. Most of them are on ravelry, so I won't be posting any (restricted) links at the moment. But such great, complex and wild stuff that's making me even widen my thoughts on the possibilities of knitting. I thought that I knew that the possibilities were huge, wide and almost endless, but it still amazes me to bump into something completely new, renewed, modern (in a good way).. It makes me awe and it makes my brains work with twice the enthusiasm than before. There are such great talents out there waiting to be found.

I've been working on a series of pictures at work when I get the time. I'll do some scanning and make a mosaic or something of my project called Learn-to-draw-again-and-see-what-happens.

SNY

Lähdin sitten mukaan tähän. Pitihän sitä varmistaa, että ei syksyllä lopu puuhat kesken :) Olin jo kevätpuolella täyttelemässä ilmoittautumislomaketta ja silloin jänistin (mikä oli ihan hyvä, koska eipä sitä ylimääräistä rahaa silloin juurikaan ollut), mutta nyt täyttelin ja hälläväliä-asenteella painoin viestin lähetysnappulaa. Joskus sitä täytyy uskaltaa lähteä mukaan näihin :)
Olen nyt selaillut osallistujien blogeja ja mukana näyttää olevan virkistävän laaja joukko neulojia. On neulojia, jotka keskittyvät blogissaan neulomiseen ja villakuituasioihin. Neulojia, jotka näyttävät osallistuneen jokaiseen mahdolliseen vaihtoon Suomessa tänä vuonna. Neulojia, jotka laiskanletkeästi etenevät projekteissaan ja kuluttavat energiaansa ja intohimoaan muiden harrastusten parissa (ja esittelevät toki siis näitä tuloksia). Neulojia, joiden blogi paljastaa laajan sulautuman erilaisia käsityöinnostuksia korttien ja taiteilijakorttien tekemisestä villa- ja korutöihin. Neulojia, joiden aktiivisuus blogimaailmassa paljastuu haasteisiin vastaamisena ja niiden eteenpäin viskaamisena, kommentteina ja kommentointeina, nimimerkein toisiin viittaamisena, netin neulekielen sujuvana käyttönä.. Neulojina, jotka rajoittavat blogipostauksensa vain valmiisiin käsitöihin ja ehkä pohdintoihin tulevista projekteista ja neulojia, jotka päästävät blogiinsa muita elämän osiaan ympäröivästä luonnosta, eläimistään ja pohtivat oman elämänsä kulkua. Listaa voisi kai jatkaa loputtomiin, mutta eiköhän kirjon laajuus tullut jo tästä esiin.
On jännää miettiä kuka näistä mahtaa olla mun tuleva salainen ystävä. Ja kenen salaiseksi ystäväksi mä päädyn. Ja mitä keksin lähettää. Ja mitä saada :D

Omien valmiiden töiden pino alkaa pikku hiljaa kasvaa. En ole myöskään enää aikoihin jaksanut lisätä lankoja Ravelryn stashiin, liikaa hommaa vaikka sieltä lankojaan on mukavampi selailla. Laiskuus, laiskuus, toinen nimeni.


Carmen!